Ei näin.

Mä kun luulin jo että masennus vois mennä ajan kanssa ohi ja että se helpottais jos sais puhua ihmisten kanssa. Mutta entä jos ei ole enään kelle puhua? Entä jos kellään ei riitä enään aikaa kuunnella?
Aiemmin oon puhunu asioista ystävien kanssa, muttakun niilläkään ei enään riitä aikaa mulle kun niillä on aina kaikkee muuta. Ja kaveri jolle oon aikasemmin puhunut kaikki mun ongelmat, on yht'äkkiä muuttunu ihmiseks jolle ei oikeen voi enään puhua mitään kun tuntuu ettei se enään ymmärrä. Ja vanhemmatkin on lopettanu mun asioista välittämisen, ne ei välitä missä meen, monelta tuun, kenen kanssa oon. Kyllä mä sen ymmärrän tietty ettei aina jaksa välittää, mutta silti. Oon miettiny sitä vaihtoehtoa, että pitäskö mun vaan mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa? Muttakun oon sellanen etten voi oikeen puhua täysin tuntemattomalle omista asioistani.
Mut oon huomannu, että kun kirjotan blogiin niin se helpottaa vähän oloa.

Mut tosiaan toivon, että ystävillä ois enemmän aikaa. Tää yksin olo ei tee hyvää..

''Jos sä tahdot sä tahdot pahaa
sehän tässä on koko ajan selvää
minä tiedän sen ainakin

Vääryyttä perkele
ei tehty niin kuin tahdon
itkettiin, raivottiin, tuomittiin kuolemaan

Vääryyttä perkele
minähän olen uhri tässä
anteeksi en antaa voi koskaan
enkä tahdokaan''