Life is difficult.

Huh huh, nyt kyllä vaan toivoisin että tää viikko loppuis. Ei muuten muttakun, ei taas oo ollu mitään positiivista ja masennus meinaa taas iskeä päälle. Kokoajan sellanen olo että haluan pois täältä ja että kukaan ei välitä. Haluisin vaan että saisin sovittua kaiken minkä oon sotkenu ja toivoisin että mulle osattas antaa anteeksi, kaikki muka väärä mitä olen tehnyt/sanonut. :/
Mutta toivon että tää torstai ja perjantai menis vähän mukavammissa merkeissä ja saisin poikaystävältä lohtua. Koitan kovasti keksiä jotakin tekemistä illaks, että saisin ajatukset muualle, enkä pilais hänenki päiväänsä.

Mutta onneksi on enään viikko äidin 50-vuotis juhliin, nään sukulaisia ja muita niin ehkä siinä sitten vähän piristyisi ja osaisi vaikka pitää hauskaakin. Ostin myös sinne mekon joka ei kerkeä tulemaan siiheksi, joten käytiin ostamassa toinen mekko, ettei alasti tarvis mennä. Kuvaa laitan myöhemmin jos jaksan. :)

Mutta nyt jatkan reippaasti opiskelua ja jatkan joskus toiste kirjoittamista. Tässä sitten vielä vähän muusiiikkii..