Tänään olen taas väsynyt tähän kaikkeen.
Siihen tunteeseen kun jää yksin ei ole helppo tottua, jos kyseessä on joku läheinen joka jättää yksin kyhnöttämään. Jos on juuri sellainen olo että haluaa olla vain hänen kanssaan kun ei ole nähty, ja sitten hän vain menee pois. En ole oikein jaksanut tehdä mitään, asiat on jäänyt puolitiehen. Pitäisi mennä kaverille yöksi, muttei enään huvittaisi. Tuntuu että olen vain esteenä hänen ja hänen poikaystävänsä suhteessa. En osaa olla huoneessani, sielä on liikaa kaikkea mikä on turhaa ja ahdistavaa. Mutta huomenna on uusi päivä, toivottavasti parempi päivä. Tahtoisin alkaa maalaamaan seiniä, mutta sekään ei onnistu kun uusi huone ei ole tyhjillään. Huomenna kirjoitan jotain iloisempaa tai ehkä sunnuntaina, täytyy katsoa koska taas jaksan. Mutta kaikesta huonosta pääsee yli ja siitä selviytyy ja jaksaa jatkaa eteenpäin, jos vain tahtoo, ja minä tahdon koska haluan elää ja pitää vielä hauskaa, en tahdo luovuttaa jos joku tai jotkut loukkaavat minua, tahdon nousta ylös, hymyillä ja jatkaa eteenpäin, uusin silmin ja kokea uusia kokemuksia ja yrittää unohtaa kaiken pahan mitä ikinä olenkaan kokenut.
Haluaisin auttaa muitakin ketkä kärsivät masennuksesta tai ahdistuksesta tai muusta pahasta, koska tiedän miltä tuntuu olla pohjalla ja tiedän kuinka ihana on taas päästä ylös ja nähdä kuinka aurinko paistaa kasvoille! Ja olisi ihana tunne kun saisi auttaa jotakuta ja tietäisi että siitä on apua! :) Ja tiedän myös sen että jos on/on ollut koulukiusattu ja luulee että jaksaa, niin se ei ole aina niin, suurinosa koulukiusatuista romahtaa ja ei halua apua ongelmiinsa, mutta kaikki keitä on joskus kiusattu tai satutettu ja jos siitä on koitunut masennus nii toivon että haette apua siihen, koska muuten se ei lähde koskaan pois mielestä. Puhun ihan vain kokemuksesta. Ja toivon että koulukiusaaminen ja paskanpuhuminen selän takana loppuisi kouluissa ja työpaikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti